Elämää eläinten kanssa maalla

Podcastin toisessa jaksossa puhutaan eläinten kanssa elämisestä. Millaista on arki eläinten kanssa? Hostina Farm Escapen perustaja Liisa Koivisto ja vieraana Einstein-ankka. 

Kuuntele podcast-jakso tästä alta painamalla nuolta tai lue kirjoitettu tiivistelmä!

Edellisessä jaksossa kerroimme, miksi Liisa ja hänen miehensä Hannu muuttivat maalle ja miten Liisa perusti pakopelifarmin. Tässä jaksossa kuulet, millaiseksi heidän elämänsä muuttui. Maallemuuton lisäksi heistä tuli vanhempia ja heidän elämänsä muuttui kerta heitolla. Vuosien kuluessa lapsi- ja eläinkatraansa kasvoi, mutta vain yksi uusi eläinlaji kerrallaan. Se oli ehkä aika fiksua, sillä vaikka eläimistä on paljon iloa, niistä on myös paljon työtä ja kuluja.

Eläinpakopelien myötä Liisa sai omasta mielestään itselleen oikeutuksen hankkia ja pitää eläimiä, sillä ne eivät olleet enää vain häntä varten, vaan myös muita varten. Hän pestasi ankat Farm Escapen hallitukseen, joista tässä jaksossa esiintyy Einstein-ankka.

Kuuntele jakso, niin opit paljon mielenkiintoista ankoista! Kuten sen, että ankat ovat aina nälkäisiä eikä niillä ole kovin siistit ruokailutavat!

Millaista on arki eläinten kanssa maalla?

Kaupungissa asuessaan ja maalaiselämästä haaveillessaan Liisa ei osannut kuvitella, millaista arki maalla ja eläintilalla on.

Siksi Liisan mielestä parasta olisi, jos maalla asumisen arkea voisi harjoitella ja kokeilla. Myös eri eläinlajien hoito voi yllättää, joten parasta on päästä itse hoitamaan toisen eläimiä, ennen kuin investoi aikaa ja rahaa kyseisen eläinlajin tarvitsemien tilojen rakentamiseen.

Parasta olisi tietenkin asua ensin maaseudulla vuokralla ennen oman tilan ostamista, mutta sitä ennen voisi käydä vaikka maatilamajoituksissa majoittumassa tai tarjoutua hoitamaan jonkun farmia tämän poissaollessa (farm sitting, farmivahti). Joissakin maatilamajoituksissa pääsee osallistumaan tilan töihin, ja niin myös meidän maatilamajoituksessa. Luotettava ja reipas maalaishenkinen ihminen voi päästä meille myös farmivahdiksi esimerkiksi viikonlopuksi tai viikoksi meidän poissaollessamme.

Eläinten hoito sitoo yleensä jonkun ihmisen käymään aamulla ja illalla tallissa. Arki eläinten kanssa on sitovaa, joten lomailu poissa farmilta on tilalliselle harvinaista herkkua. Koirat tai kissat voi helpommin viedä loman ajaksi tutun luokse tai eläinhotelliin, mutta maatilalle on aina jonkun tultava huolehtimaan eläimistä. Ex tempore reissut eivät siis onnistu, ainakaan jos koko perhe olisi lähdössä.

Eläinten pito kesällä vs. talvella

Liisa oli viettänyt kesäisin aikaa mökillä, mutta talvet kaupungissa. Kesällä on helppo ihastua maalaiselämään, mutta entäpä talvella? Talvi voi tulla yllätyksenä.

Kesä on helppoa, ja silloin voi pitääkin enemmän eläimiä. Usein eläimet saavat poikasia keväällä ja ne pidetään talven tuloon asti, jolloin ne myydään tai syödään. Ne saavat syövät ulkona ruohoa, eikä niille tarvitse palvella heiniä nenän eteen. Kanat kuopsuttavat maasta kaikenlaisia pikkuötököitä, ja syövät paljon vähemmän kananruokaa. 

Talvella sen sijaan eläimiä pidetään vain minimi, sillä niiden pitää kaikkien mahtua sisälle. Sisätiloissa eläinmäärälle on tarkat rajoitukset. Suuren eläinmäärän ruokkiminen talven yli on kallista ja talvella myös kuivikkeita kuluu paljon enemmän. Kesällä monet eläimet ovat paljon tai kokonaan ulkona, kun taas talvella enemmän tai jopa kokonaan sisätiloissa. Päivittäiseen siivoukseen kuluu enemmän aikaa, mitä enemmän eläimiä on. 

Kuitenkin eläimiä pitäisi olla sen verran, että talli pysyy lämpimänä talvella. Se ei ollut Liisalla ongelma kun heillä oli vielä hevosia, sillä ne ovat niin isoja, että toimivat itsessään kuin lämpöpatterit. Kun hän myi hevoset pois, tuli uusi ongelma: miten tallin saa pysymään lämpimänä talvella? 

Tallissa on sähkölämmitys, mutta sähkön hinta huiteli pilvissä. Liisa pelkäsi lisäksi sähkökatkoja. Jos tulisi pitempi sähkökatko ja ulkona olisi 30 astetta pakkasta, laskisi tallin lämpötila nopeasti pakkasen puolelle ja pieniä eläimiä, kuten kääpiökanoja, voisi kuolla.

Onneksi hän sai ystävältään Pirittalta lampaita talveksi lainaan. Lampaat olivat tehokkaita pattereita, ja lisäksi he säästivät sähkölaskussa. Lampaat toivat myös mielenrauhaa sähkökatkojen varalle. 

Lopuksi toive: Ole sellainen eläin kuin olet ja anna muiden olla sellaisia eläimiä kuin he ovat. Sillä pärjää pitkälle elämässä.

Seuraavassa jaksossa olemme eläinten kanssa pakohuoneessa ja asiantuntijana meillä on Nugetti-kana.

Jos haluat lisätietoa pakopelien järjestämisestä omissa tiloissasi tai sinulla herää kysymyksiä mistä tahansa pakopeleihin tai maalaiselämään liittyvästä, voit laittaa Liisalle viestiä vaikka InstagramissaFacebookissa tai TikTokissa tai tällä lomakkeella:

    Ps. Tiesithän, että podcastiakin voi seurata? Tässä muutamia Spotify-vinkkejä. Seuraa-painikkeen vieressä on kellon kuva, ja siitä painamalla saat ilmoituksen uudesta jaksosta. Hammasrattaan kuvakkeesta voit valita jaksojen automaattisen latauksen omiin jaksoihisi. Kolmen pisteen kohdalta pääset arvostelemaan podcastin ja jakamaan sen sosiaalisessa mediassa. Arvostelut ovat podcastille tärkeitä, joten kiitos jos teet sen! 💕

    Podcastin aiemmat jaksot blogissa:

    1. Muutto maalle ja pakopelifarmin perustaminen

    Jätä kommentti

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *