Podcastin kuudennessa jaksossa aiheena on vapaaehtoistyö farmeilla Suomessa ja maailmalla, mikä on kuin maatilamatkailua budjetilla. Hostina Farm Escapen perustaja Liisa Koivisto ja vieraana Hertta-koira.
Kuuntele podcast-jakso tästä alta painamalla nuolta tai lue kirjoitettu blogiteksti!
Edellisessä jaksossa aiheena oli ruoan kasvattaminen itse ilmaiseksi. Tässä jaksossa pohditaan, olisiko ideaa lähteä farmille vapaaehtoistyöhön tai ottaa omalle farmille ulkomaalainen vapaaehtoistyöntekijä.
Niin ihanaa kuin maalla asuminen onkaan, niin joskus on hyvä lähteä pois kotoa. Sitten on kiva palata taas takaisin. Jos on eläimiä tai kasveja hoidettavana, tarvitsee jonkun hoitamaan farmia sillä aikaa, kun itse on poissa. Englanniksi tälle on sana farm sitting.
Farmin omistajille lomittaja tarjoaa hetkeksi pakoreissun pois farmilta. Lomittajalle farmin vahtiminen on vähän kuin maatilamatkailua mutta live like a local -twistillä, eli lomittaja todella konkreettisesti hyppää toisen saappaisiin ja suorittaa toisen ihmisen arkea.
Farmin omistajille, ja toki kaikille talonomistajille, on vaihtoehtona myös talon vaihto eli house swapping. Siinä vaihdetaan koteja, ja siten esimerkiksi eläintilalliset saavat helposti eläinten hoitoon sopivia vaihtajia. Esimerkiksi kaksi hevostilaa voisivat vaihtaa pariksi viikoksi koteja, ja kokea ihania ratsastusmaastoja ja hevosloman toisella puolella maailmaa pelkkien lentolippujen hinnalla.
Löysin paljon ulkomaalaisia sivustoja, joilla tarjotaan mahdollisuuksia löytää farmi, jossa voi tehdä vapaaehtoistyötä ilmaista majoitusta ja ruokaa vastaan. Suosittuja sivustoja ovat ainakin workaway.info ja wwoof.net.
Joihinkin kohteisiin voi ottaa mukaan koiria, lapsia, puolison, kaverin tai kaveriporukan. Kohteessa voi siis olla muitakin vapaaehtoisia yhtä aikaa.
Yleensä työtä tehdään 5h päivässä 5 päivänä viikossa, ja yleensä iltapäivät, illat ja viikonloput ovat vapaata, jotta vapaaehtoinen voi tutustua lähiympäristöön. Viikonloppuisin ehtii toki lähteä hieman kauemmaksikin.
Tilallisille jo 5h työpanoksesta päivässä voi olla todella paljon apua. Tilallinen voi itse kertoa ilmoituksessa, mihin hän kaipaa apua. Yleisiä hommia ovat eläinten ja puutarhanhoito, rakennus- ja remontointityöt, ruoanlaitto, lasten vahtiminen, maalaushommat ja erilaiset projektit kuten vaikka jokin taideprojekti.
Joissain kohteissa on toiveena, että vapaaehtoinen on vähintään viikon tai kaksi, sillä uuden vapaaehtoisen tutustuttaminen tilan tavoille ja hommien opettaminen vie aikaa. Silti voi löytyä myös tiloja, joihin voi tulla lyhyemmäksikin aikaa, kuten viikonlopuksi. Kesto voi olla myös kuukausia tai vuosia, jos molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä järjestelyyn.
Sivustolle luodaan profiili, jonka jälkeen työntekijät ja -antajat voivat viestitellä keskenään. Monesti työnantajalle sivustolle liittyminen on ilmaista, mutta työntekijöillä on vuosimaksu. Esimerkiksi workawayssa vuosimaksu on 36 euroa, ja se karsii pois ne, jotka eivät tosissaan ole kiinnostuneita.
Sivustot toimivat samalla lailla vertaisarvioinnilla kuten airbnb.com ja booking.com. Eli työnantaja ja työntekijä antavat toisistaan arviot. Voi siis valita sellaisen henkilön jolla on hyvät suositukset ja pienentää riskiä, että kokemuksesta tulee kamala.
Uskaltaako tällaisia sivustoja käyttää?
Se on jokaisen itse päätettävä. Netistä löytyy kauhutarinoitakin ja niihin kannattaa tutustua, jotta tietää, mitä voi tulla eteen. Vakuutukset kannattaa olla kunnossa ja tietenkin tehdä taustatyö ja kohteen tai vapaaehtoisen valinta huolellisesti.
Jos uskaltaa käyttää airbnbtä, niin en näe paljon eroa sille, etteikö uskaltaisi käyttää myös näitä sivustoja. Tässä erona on vain se, että airbnbssä majoituspaikasta maksetaan rahalla ja näissä maksetaan työnteolla, ja saadaan majoittajalta vielä ruoka kaupan päälle.
Nämä sivustot mahdollistavat kenelle tahansa pienen matkabudjetin ja todellisen kulttuuriin tutustumisen, jollaista ei rahallakaan ehkä saisi jos vain turistina matkustelisi ympäri maailmaa. Tämä ei ole pelkästään mikään nuorten juttu, vaan kaikki yli 18-vuotiaaat voivat tehdä tätä. Vanhempien mukana tietenkin myös lapset. Tässä voisi olla lapsiperheelle mahdollisuus tutustua maailmaan edullisesti ja samalla opettaa lapsillekin työntekoa eri kulttuureissa.
Maatilaloma vai hiki hatussa raatamista?
Mistään leppoisasta lomasta ei kuitenkaan voi olla kyse silloin, kun pitää toteuttaa työnantajan toiveita. Pitää olla valmis tekemään erilaisia hommia avoimin mielin olosuhteissa ja aikatauluissa, joihin ei itse voi vaikuttaa. Majoitus ei välttämättä ole myöskään hotellitasoa, vaan se saattaa olla talossa, teltassa, piharakennuksessa, saunamökissä tai vaikka ladossa. Tämä kuitenkin kerrotaan ilmoituksessa etukäteen kannattaa haastatella toista osapuolta mahdollisimman paljon.
Eläinten hoito vaatii todennäköisesti aamuheräämisiä, ja se voi aamu-uniselle olla kova pala purtavaksi, jos on lähtenyt matkaan lomafiiliksellä. Kannattaa siis miettiä, onko tämä itselle sopiva tapa tutustua maailmaan vai olisiko vaikka sohvasurffaus sopivampi tapa, sillä siinä ei vaadita työpanosta.
Yllättäviä tilanteita farmeilla tapahtuu todennäköisemmin kuin varmasti. Esimerkiksi minä olin kerran maatiaiskanaseminaarissa maatilamatkailutilalla, ja hyvien yöunien sijaan olin neljään asti yöllä navetassa hoitamassa kivuliasta lehmää yhdessä tilan väen kanssa. Aamulla lähdin muutaman tunnin yöunilla ajamaan Forssasta Tornioon 😂 Voin kertoa, että hieman väsytti, mutta onneksi olin nuori ja minulla oli etupenkillä kukko seuranani. Se kiekui ja kotkotti välillä.
Työn fyysisyys voi myös yllättää. Itse kun aloitin 19-vuotiaana maatalouslomittajana kesätyöt, mulla tuli sormien nivelet tosi kipeäksi. Ajattelin jo, että nyt mulla on reuma. Menin terveyskeskukseen, ja siellä hoksattiin kysyä, oliko mulla aiempaa kokemusta maatilan töistä. No ei, olin kaupunkilaistyttö Jyväskylästä, ja käsiä olin käyttänyt lähinnä tietokoneen näppäimistöllä ja neuloessa. Kottikärryn työntäminen, painavien asioiden kantaminen ja talikoiminen päivittäin aamuisin ja iltaisin oli kropalleni ihan uutta. Olisihan se pitänyt arvata!
Vinkkini on, että farmitöihin tottumattoman kannattaa treenata ainakin puristusvoimaa. Työ maatiloilla on fyysistä, ja kuntosaliharrastuksesta tai muista liikuntaharrastuksista on varmasti hyötyä!
Kielitaitoa kannattaa tietenkin olla, mutta ainakaan joka puolella Eurooppaa ei todennäköisesti farmillakaan osata täydellisesti englantia, joten täydellistä ei sinunkaan tarvitse osata, kunhan pärjäät.
Maailmankuva avartuu ja oma kupla rikkoontuu
Astumalla toisen saappaisiin pääsee rikkomaan omaa kuplassa elämistä. Siinä voi oppia myös itsestään paljon – mitä haluaa? Vaarana tässä touhussa on, että farmilla töitä paiskiessa saattaa maalaisromantiikka kadota – tai löytyä. Mikä nyt kenestäkin on se pahin mahdollinen skenaario. 😁
Mikäli tilan omistajat ovat poissa ja tehtävänä on toimia farmivahtina, pääsee kokemaan, miltä tuntuu olla vastuussa farmista. Tilan hoitoon saa ohjeet ja oppii, miten eri tavoilla asioita tehdään eri tiloilla.
Jos ei ole koskaan ollut vastuussa farmista, ei voi tietää, miltä se tuntuu. Farmivahtina sen pääsee kokemaan. Sen jälkeen voi kysyä itseltään, haluaisiko oman farmin? Haluaisitko olla vastuussa farmista, sen eläimistä ja kasveista joka päivä, kaikkina vuodenaikoina, jokaisessa tunnetilassa: sairaanakin? Kun eläin sairastuu tai kun halla vie koko sadon, tai myrsky katkaisee sähköt?
Toki pitää muistaa, että kun asioita oppii, niistä tulee rutiinia ja niitä tekee automaattisesti kuin hampaita pesisi. Aluksi kukaan ei ole valmis. Mutta silti ihmisillä on lapsia, lemmikkejä, taloja. Kaiken voi oppia ja kaikkeen voi tottua. Mutta joskus on hyvä pysähtyä miettimään, mitä oikeasti haluaa. Voi kokeilla ja testailla eri asioita. Ja hyväksyä se, että eri elämäntilanteissa haluaa eri asioita.
En minäkään tiedä, tulenko asumaan maaseudulla loppuelämäni vai tuleeko minusta diginomadi, kun lapset muuttavat pois kotoa. Eikä minun tarvitsekaan tietää. Tällä hetkellä on hyvä näin. Tämä hetki on tärkeä.
Maalaisterveisin, Liisa Koivisto, Farm Escape Tornio
Seuraavassa jaksossa puhutaan maalla asumisen iloista ja haasteista.
Jos haluat lisätietoa pakopelien järjestämisestä omissa tiloissasi tai sinulla herää kysymyksiä mistä tahansa pakopeleihin tai maalaiselämään liittyvästä, voit laittaa Liisalle viestiä somessa, sähköpostilla tai tällä lomakkeella:
Podcastin aiemmat jaksot blogissa:
- Muutto maalle ja pakopelifarmin perustaminen
- Elämää eläinten kanssa maalla
- Millainen on eläinpakopeli?
- Kanat ja omavaraisuus
- Kasvata ruokaa ilmaiseksi
Tämän podcast-jakson kiitokset:
Hertta-koira: Iida Toratti
Äänitys: Juha Orre