Farm Escape syntyi vuonna 2017 kun Liisa Koivisto sai idean pakopelistä oikeiden eläinten kanssa. Mitä jos hän lukitsisi ihmisiä talliin, jossa pelaajat saisivat vapauttaa eläimiä mukaan pakopeliin lukkoja avatessaan?
Liisa oli asunut perheensä kanssa pikkufarmilla Tornion syrjäkylällä jo vuodesta 2007 alkaen, ja eläinrakkaana haalinut talliinsa jos jonkinlaisia eläimiä. Niiden kulut veivät suuren osan Liisan palkasta ja niiden hoitaminen suuren osan ajasta. Voisivatko eläimet tienata itse elantonsa ja olisiko eläimistä samalla iloa muillekin?
Kuulostaa söpöltä, mutta mietitäänpä nyt hetki tätä ideaa. Otitko Liisa huomioon nämä asiat:
Kukaan ei ole koskaan tehnyt pakopeliä eläinten kanssa aiemmin. Yleensä on aina jokin syy, jos jotain ei ole tehty aiemmin. Miksi sitä ei ole tehty? Mieti Liisa mieti. Ehkä sie et nyt vaan hoksaa, miksi sitä ei ole tehty aiemmin ja sie hullu meinaat sen vuoksi tehdä sen.
Sijainti on tärkeä, jos haluat asiakkaita paikan päälle. Sulla se on lievästi sanottuna syrjäinen. Entä jos kukaan ei tule? Olet tehnyt aivan järjettömän työn ja laittanut rahaa kiinni turhaan. Koko Lapin läänissä on noin 180 000 asukasta. Torniossa reilu 21 000 asukasta. Ja sulla on pikkuinen farmi 35 km Torniosta pohjoiseen. Kylällä, jossa on 10 asukasta. Joista sun perhe on puolet asukasmäärästä.
Pakopeli on kertaluontoinen kokemus eikä päivittäistarve kuten monella vaikka lounasravintola. Vaikka pelaaja kuinka olisi viihtynyt ja saanut upean kokemuksen, hän voi silti käydä vain niin usein kuin peli vaihtuu. Kaupunkipelejä vaihdetaan muutaman vuoden välein ja sama peli voi olla tarjolla niin kauan kuin pelaajia riittää. Entä pienellä paikkakunnalla? Pelejä on pakko vaihtaa useammin, ja pakopelin tekemisessä on kova työ. Se vie aikaa ja rahaa. Kuinka usein voit vaihtaa pelin?
Realiteetit ovat kovasti ideaa vastaan. Ehkä kannattaa nyt vaan unohtaa tämä, ja jatkaa elämää siellä farmilla ihan niin kuin ennenkin.
Niin. Tai sitten ei. Koska Liisan kaveri, jolla on pakohuone Oulun keskustassa, sanoi, että totta kai te kokeilette!
Joten päätimme tehdä sen. Koska olimme hulluja. Koska voimme. Koska miksi ei? Koska elämme vain kerran. On sitten jotain, mitä muistella kiikkustuolissa! 
Ja niin syntyi Farm Escape. Päähänpistosta, joka toteutettiin. Ja nyt reilun kolmen vuoden kuluttua menossa on jo yhdeksäs pakopelimme. 
YLE, 13.6.2017: Uusi versio suositusta pakohuonepelistä vie maatilalle – “Heppa nuuskaisi karsinasta ja pelaajat säikähtivät”
Maaseudun tulevaisuus, 30.06.2017: Farm Escape toi pakopelit hevosten ja kanojen keskelle – “Toivon, että ihmiset lähtisivät kaupungista pakoon maalle”
YLE, 18.12.2018: Perheenäidin ideoimasta maatilapakopelistä tuli yllätyshitti
Yle Areena, 19.2.2019: Egenlandin matkakohteet – Farm Escape, Tornio (kesto 7 min)
Kaleva, 21.6.2019: Pakoon! Pakoon! Tornion Korpikylässä paetaan hevostallista, jossa Iso Turpa hirnuu korvan vieressä ja verenhimoiset punasilmäkanit puputtavat
Lapin Yrittäjät, 26.12.2019: Lappilaisten yrittäjien joulunaika sujuu vauhdikkaissa, perinteikkäissä ja sopivasti nurinkurisissa merkeissä – ”Tänä vuonna ripustimme kuusen ylösalaisin kattoon!”
Ihmiset tulivat. Heitä tuli niin läheltä kuin kaukaa. Meistä tehtiin lehtijuttuja, televisiojuttuja, suoraa lähetystä valtakunnan radioon. Meidän vuoksemme lähdettiin Lappiin eri puolilta Suomea.
Se tuntui kuin ihmeeltä. Kukaan yritysneuvoja tuskin olisi näillä realiteeteilla suositellut tällaisen yritystoiminnan aloittamista, mutta onneksi emme edes kysyneet 
Nykyään olemme monelle paikalliselle perheelle vakiopaikka, ja he tulevat pelaamaan jokaisen pakopelimme. Monet tuovat meille pelaamaan kaikki muualta tulevat vieraansa ja ovat ylpeitä, että voivat tarjota täällä jotain erikoista ja ainutlaatuista, mitä muualla ei voi kokea.
Monelle kauempana asuvalle olemme vakiopysähdyspaikka matkalla Tunturi-Lappiin tai Pohjois-Ruotsiin tai Norjaan.
Näin tarinamme alkoi, ja se jatkuu yhä. Toivottavasti vielä pitkään!
Tervetuloa Farmille Tornioon pakopeliin eläinten kanssa tai seuraamaan tarinaamme Facebookissa, Instagramissa tai YouTubessa!
Kuvat: Terhi Ylimäinen
