Suuntana omavaraisuus – yhteispostaussarjan helmikuun 2024 teemana ovat vinkit omavaraisempaan elämään. Yhteispostauksia luotsaavat Tsajut-blogin Satu ja Korkealan Heikki. Linkit muiden omavaraisbloggajien postauksiin löytyvät jutun lopusta!
Pakkasta ja loskaa vuorotellen, kummallinen talvi!
Sää on ollut todella outo tänä talvena, vuoroin kovia pakkasia ja vuoroin loskakeliä. Tältäkö näyttävät tulevaisuuden talvet jopa Pohjois-Suomessa?
Lunta on sentään ollut paljon, mutta onneksi vanhempi poikamme tykkää tehdä lumitöitä traktorilla ja nuorempi poikamme puolestaan kahlaa umpihangessa viemään biojätteitä pihan perukan kompostiin. Itse olen päässyt lumitöissä varsin vähällä, mutta puolustuksekseni kerron, että tallitöitä teen joka päivä.
Tammikuu hujahti tosi nopeasti, ja se tarkoittaa sitä, että Maalaiselämää-podcastin toisen tuotantokauden äänitykset ovat ihan nurkan takana! Mukaan on lupautunut huikeita tyyppejä kertomaan omasta maalaiselämästään. Uudet jaksot alkavat toivottavasti jo helmikuun aikana.
Näillä nikseillä omavaraisempi elämä!
Hih, tekisipä mieleni kirjoittaa jotain hauskoja Niksi-Pirkka vinkkejä, jotka ovat ilahduttaneet suomalaisia jo vuodesta 1974. En kuitenkaan valitettavasti keksi mitään sukkahousuniksiä. Eikun keksinpäs! Tee sukkahousuista, puruista ja rairuohon siemenistä päitä, joille kasvaa vihreät hiukset muutamassa päivässä. Tussilla sitten ilmeet kohdilleen näille hauskoille hahmoille ja vie vaikka tuliaisiksi.
Ei tämä tainnut kyllä omavaraisuuteen liittyä, mutta katsotaan, keksinkö mitään muuta.
Näin alkuvuodesta tuli mieleeni, että vuosikalenteri helpottaa omavaraistelua, sillä joka vuosi asiat kannattaa tehdä jotakuinkin samoihin aikoihin. Talvi on loistavaa aikaa huilata ja suunnitella, jotta sitten lumien sulettua voi huhkia kaiken vapaa-aikansa puutarhassa ja tiluksilla. Omalle kasvuvyöhykkeelle ja omaan elämään räätälöity vuosikalenteri helpottaa ehdottomasti askeleissa kohti omavaraisempaa elämää.
Omavaraistelussa auttavat omat vakioreseptit. Jollet vielä ole omavarainen jossain asiassa, mutta haluaisit olla, voit hyvin ostaa kaupasta näitä tuotteita ja kehitellä niistä kivoja reseptejä. Sitten kun joskus olet omavarainen niiden suhteen, osaat jo valmistaa niistä ruokaa, josta pidät.
Tämä seuraava vinkki saattaa kuulostaa itsestään selvyydeltä, mutta sitä se ei ole, sillä moni kapsahtaa tähän ansaan. Se kuuluu näin: kasvata vain ruokaa, josta sinä tai joku muu kotitaloudessasi pitää. Muuten syntyy helposti hävikkiä ja stressiä hävikistä. Ei ole kivaa nähdä ensin valtavasti vaivaa sen kasvattamiseen, sen jälkeen tuskailla, kun se möllöttää jääkaapissa (etkä keksi, mitä siitä voisi kokata, jota joku suostuisi syömään) ja sitten kun kovalla vaivannäöllä yrität tehdä siitä hyvää ruokaa, ei kukaan siltikään tykkää siitä.
Oma kasvattamaa ruokaa arvostaa kovasti, joten olisi jees myös osata tehdä siitä hyvää ruokaa. Miksipä ei siis harjoittelisi kaupasta ostetuilla tuotteilla? Esimerkiksi jos sinulla ei ole maakellaria (kuten ei meilläkään), mutta sellainen on haaveissa, ehkäpä voisit kuitenkin jo alkaa syödä enemmän niitä kasviksia, mitä meinaat kellariin säilöä?
Meillä tämä tarkoittaisi ainakin perunaa, jota maakellarin myötä voisimme säilöä paremmin talven varalle. Haluaisin jo nyt opetella uusia tapoja valmistaa sitä. Suurena sipsien ystävänä kokeilinkin jo sipsejä leivinuunissa. Taidan jatkaa vielä harjoittelua…
Omavaraisuus on sekä harrastus että elämäntapa, mutta jos jotain muutakin haluaa harrastaa, niin retkeily on mielestäni yksi parhaista harrastuksista. Se opettaa myös tärkeitä selviytymistaitoja, joita arvostan suuresti ja joita haluan oppia lisää. Ja kasvaahan siinä erilaisissa maastoissa liikkuessa kuntokin ja tasapaino kehittyy, mistä ei taatusti ole haittaa farmin töissäkään.
Paras käytännön vinkkini lapsiperheen omavaraisempaan elämään on koko perheen osallistuminen. Lasten ei tarvitse tuijottaa kännyköitään tai pelata pelejä koko ajan. Samalla lailla kuin viikkosiivous voi olla koko perheen yhteinen urakka ja rutiini, yhtä lailla lapsia voi vaatia myös osallistumaan ruoan tuottamiseen perheelle. Työtä se rahan ansaitseminenkin vaatii, ja kun itse tuotetaan jotain ruokaa, on se hieman vähemmän rahan kantamista kauppaan ja ruoan kantamista kaupasta kotiin.
Riippumatonta maalaiselämää
Oletko miettinyt, mitä tekisit elämälläsi, jos raha ei olisi este?
Minä haluaisin aluksi nähdä maailmaa, mutta uskoisin, että olisi kiva olla koti, johon palata maailmalta. Ei olisi hassumpi ajatus lähteä elämään kiertelevää minimalistista nomadielämää talveksi ja palata Suomeen keväällä taimikasvattamaan ja todistamaan keväisten eläinlasten syntymiä. Miehenkin saattaisin saada suostuteltua mukaan siinä vaiheessa, kun lumiolosuhteet eivät ole enää suotuisat jänisjahdille.
Kotonani haluaisin elää mahdollisimman omavaraisesti ainakin ruoan suhteen. Omavaraisempi elämä on jännittävää, palkitsevaa ja mielestäni terapeuttista, ainakin silloin kuin se ei ole pakko. Sata vuotta sitten Suomessa omavaraisuuden tavoittelu ei ollut valinta, vaan tavallista elämää, jolla pyrittiin olemaan mahdollisimman riippumaton muista. Nykyään tavallista on ostaa kaikki ja olla erittäin riippuvainen muista – sekä rahasta, jolla maksaa tuo kaikki muiden tuottama.
Jos raha ei olisi este, varmasti veisin omavaraisuutta nextille levelille. Hankkisin upea maakellarin, mahtavan kasvihuoneen, aurinkopaneelit, kastelujärjestelmät, sensorit kasvihuoneeseen ja kaikkea mitä tulevaisuudessa keksitäänkään.
Mutta en tarvitse noita hienoja asioita tänään, tai välttämättä ikinä. En tarvitse niitä voidakseni elää mahdollisimman omavaraista elämää tässä ja nyt, omassa tämän hetkisessä tilanteessani.
On aika vapauttavaa huomata, että voi osittain elää jo nyt sellaista elämää, mitä haluaisi elää taloudellisesti riippumattomanakin, eli jos raha ei olisi este.
Firettäminen ja taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu on ollut suosittua jo pitkään myös Suomessa. Taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa, että pystyy jättämään päivätyön ja elättämään itsensä esimerkiksi säästöillä ja sijoituksilla.
Taloudellinen riippumattomuus on helpompi saavuttaa, kun elämisen kulut ovat pienet, kuten monella omavaraisuudesta kiinnostuneella usein on. Kun kulut ovat pienet, ei passiivisten tulojenkaan (esim. osingot sijoituksista) tarvitse olla suuren suuret, jotta voi olla taloudellisesti riippumaton.
Usein pohditaan, kuinka paljon rahaa tarvitaan taloudelliseen riippumattomuuteen. Moni tavallinen ihminen saattaa tuolloin ajatella, että haluaa ostaa ja kuluttaa tulevaisuudessa enemmän kuin nyt. Mutta entä jos se ei ole sinun juttusi, ja entä jos kulusi eivät juuri kasvaisikaan tai jopa laskisivat omavaraisuusasteen noustessa? Oletko laskenut, kuinka vähän siinä tapauksessa tarvitsisit taloudelliseen riippumattomuuteen?
Tämä on elämäntapa, jolla haluaisin elää myös saavutettuani taloudellisen riippumattomuuden. Parasta tässä on se, että voi elää unelmaansa jo nyt, ei tarvitse odottaa siihen asti, että on taloudellisesti riippumaton.
Omavaraisuutta on mielestäni myös se, jos voi tienata omalla farmilla rahaa. Tällä hetkellä eläimeni tienaavat itse elantoaan pakopelifarmin näyttelijöinä, ja sijoittavat yrityksen nimissä passiivisiin pienikuluisiin indeksirahastoihin. Yritykseni hallitus ovat ankat, ja olen tyytyväinen, etteivät he harrasta osakepoimintaa tai treidaamista. Ankat saattaisivat paniikissa myydä osakkeet juuri väärällä hetkellä.
Tässä elämäntavassa oppimista riittää ja ilmastonmuutos tuo myös omat haasteensa, joihin on vaikea varautua etukäteen muuta kuin monimuotoisuuden vaalimisella. On tärkeää, että viljelykasvien vanhojakin kantoja säilytetään samoin kuin alkuperäisrotuja, jotta meillä on mahdollisimman laaja geenipohja kohdata tulevaisuuden haasteet.
Elä uteliaana jokainen päivä ja iloitse pienistä asioista, kuten itsekasvatetuista herneenversoista leivän päällä, itsepoimituista marjoista pakkasessa tai kuoriutuvista tipusta ja uuden elämän ihmeestä. Taputa itseäsi olalle onnistumisista, ja epäonnistumisista. Sillä epäonnistumisetkin ovat tärkeitä oppeja matkalla kohti onnistumista. Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta!
Vapaus vs. omavaraisuus?
Taloudellisen riippumattomuuden lisäksi paikkariippumaton elämä on suosittua. Itsekin seuraan ihan hulluna somesta pakumatkailijoita ja muita seikkailijoita, jotka viipottavat paikasta toiseen ja joiden koti kulkee mukana.
Monet heistä tuntevat huumaavaa vapautta voidessaan mennä minne tahansa, milloin tahansa.
On kuitenkin muunkinlaista vapautta, kuin paikasta toiseen liikkumisen vapautta. Vapaus on myös itsensä tai haluamansa elämäntavan toteuttamista. Oman tiensä luomista ja mahdollisuutta elää omannäköistä elämää.
“Vapaus tarkoittaa sitä, että olemme oman elämämme herra.”
-Platon-
Mitä sinulle on vapaus? Vapaus ei nimittäin ole vapautta, jollei tiedä, mitä vapaudella tekee.
Jos vapaus on sinulle paikkariippumatonta arkea, siihen farmi on turhan paikallaanpysyvä. Jos sinulle riittää paikkariippumattomuus silloin tällöin tai vaikka talvisin, silloin omavarainen farmielämä voi olla juttusi.
Rauhallisen arjen eläminen farmilla ei estä seikkailuja ja poissaoloa farmilta. Jos eläimiä pitää vuoden ympäri, täytyy poissaolojen ajaksi hankkia lomittaja tai tilalla asuva pehtoori, mutta toisaalta voi toimia myös kuten kotieläinpihat, ja pitää eläimiä vain kesäkauden ajan. Moni voisi tykätäkin väliaikaisesta pehtoorin elämästä – ilmaisesta asunnosta maalla esimerkiksi talven ajan, ja vastineeksi hoitelisi omistajien eläimiä heidän poissa ollessaan. Tällainen voisi sopia esimerkiksi väitöskirjan tekijälle, kirjailijalle, eläkeläiselle tai jollekin, joka haluaa kokeilla elämäntapaa ja säästää samalla oman asumisensa vuokrat kaupungissa.
Olemme asuneet tällä pikkufarmilla vuodesta 2007 lähtien. Elämä omilla tiluksilla on kuin oma maailmansa. Omien tiluksiensa herrana täällä voi puuhailla mitä vain keksii. Esimerkiksi korona ei juuri näkynyt arjessamme vaan arki rullasi kuten aina ennenkin. Tykkään kun on tilaa elää ja hengittää omannäköistä elämää.
Viimeinen vinkkini omavaraisempaan arkeen on tämä: ota askelia omavaraisuuteen vapaudesta, älä pakosta käsin.
Uskalla ottaa myös askelia tai vaikka ihan kunnon loikkaus taaksepäin. Aina ei tarvitse mennä eteenpäin. Omavaraisemman elämäntavan ei myöskään tarvitse kestää loppuelämää, vaan se voi olla elämänvaihe, jota valitset elää nyt tai tulevaisuudessa. Oppimasi omavaraisuustaidot eivät häviä sinusta mihinkään, vaan ovat valmiina ja voit käyttää niitä taas kun tilanne on sopiva. Sinä valitset, miten suhtaudut omavaraisempaan elämäntapaan.
Onko sinulle nykyinen elämäntapasi vapaus vai vankila? Mihin suuntaan haluaisit muuttaa sitä?
Toivottavasti viihdyit blogini parissa!
Minut löytää Instagramista @farmescapetornio sekä @liisakoivisto ja Facebookista Farm Escape Tornio sekä YouTubesta. Voit keskustella kanssani siellä tai kommentoida tähän blogiin.
Muista vierailla tähän alle linkitettyjen muiden omavaraistelijoiden sivuilla ja kommentoida ahkerasti!
Kasvuvyöhyke 1
Kasvuvyöhyke 2
Kasvuvyöhyke 3
Kasvuvyöhyke 4
Kasvuvyöhyke 6
Kasvuvyöhyke 7
14 ajatuksia aiheesta “Omavaraisempi elämä, riippumattomuus ja vapaus”
Hieno kirjoitus! Ja olen täysin samaa mieltä tuosta lasten osallistuttamisesta omavaraisteluun 🙂
Kiitos! 💕 Vaikka meillä lapset eivät riemusta kiljuen osallistu puutarhahommiin, niin kuitenkin monesti on ihan kivaa yhdessä puuhailla ulkona ja heittää läppää samalla kun tehdään hommia. Meillä täällä syrjäisellä maaseudulla ei edes ole muuta kuin oman pihapiirin aktiviteetit ja luonto, joten jos haluaa ulkoilmaa, niin samahan se on samalla jotain tehdäkin. 😉 Näissä hommissa myös näkee kättensä jäljen ja tulosta syntyy, mikä on ihanan konkreettista. Kun kerää vaikka marjoja, niin ämpäri täyttyy. Kun kitkee rikkaruohoja, kasvimaa puhdistuu. Kun ruokkii eläimiä, ne ovat superinnoissaan, että tulit antamaan niille ruokaa. Lopputulos palkitsee ja tuo hyvän mielen, vaikka joskus prosessi ei niin kovin inspiroi❤️
Rahalla on helppo nimenomaan lisätä omavaraisuutta, kuten kirjoitit. Aurinkopaneelit, oma kaivo, eläimet, polttopuut omasta metsästä jne. Toisaalta, kuten kirjoitit, pienet menot on todella tärkeä periaate. Jos ei kuluta paljon energiaa, ei tuhlaa vettä jne., ei välttämättä tarvitse olla omavarainen, kun kulut pysyvät maltillisina. Yleensäkin kulutuksen vähentäminen olisi maailmanlaajuisesta todella tärkeää, muuten ilmastotavoitteita ei saavuteta.
Näin se on. Tästä tuli mieleeni, että Suomessa lähes omavarainen eläminen maalla on tosi lähellä, vain parin sukupolven päässä. Se on aika villi ajatus, miten siitä voi olla niin vähän aikaa? Käsitys omavaraisesta elämästä on muuttunut valtavasti, sillä nykyään mahdollisuuksia on vaikka mitä. Rahalla voi nopeuttaa ja helpottaa omavaraisuuden tavoittelua valtavasti. Kuitenkin ennenkin pärjättiin hyvin vähällä, ja siihen on välillä hyvä verrata, varsinkin kun tekee hankintoja. Tarvitsenko tätä, vai voiko tämän asian hoitaa jotenkin muuten? Itse esimerkiksi hankin yrttikuivurin, vaikka kuivauksen voisi hoitaa monella muullakin tavalla. Minimalistisuus ja omavaraisuus on mielestäni kiinnostava aihe: kuinka vähän tavaroita oikeasti tarvitsee? Omavaraisuus toki vaatii työvälineitä eri asioihin, mutta kun jokaiselle asialle kehittelee toimivat tavat ja ottaa oppia entisajoilta, niin näitä nykyajan härveleitä ja mukavuuksia ei tarvitsisi. Mutta niihin niin helposti haksahtaa. 😅
Olipa hieno, monia ajatuksia herättävä kirjoitus. Hyvä vinkki harjoitella kaupasta ostetuilla kasviksilla ruuanlaittoa ennen kuin alkaa itse kasvattaa juuri niitä.
Jos ei olisi rahasta kiinni remontoisimme talon loppuun, vaihtaisimme vesivessan kuivakäymälään ja asennuttaisimme aurinkopaneelit. Meillä asumisen ja elämisen isoimmat kustannukset ovat nimittäin sähkö ja vesi. Matkustaminenkin olisi kivaa, mutta matkalta on parasta kun pääsee takaisin kotiin monta kokemusta ja muistoa rikkaampana. Niin ja tutkituttaisimme miksi pihakaivo on poistettu käytöstä.
Farmipakopelit kuulostavat jänniltä. Itselläni olisi haaveena saada talo jotenkin tuottamaan ainakin osa omista kuluistaan, esim elämyksellisellä airbnb-toiminnalla, kursseilla tms. Isäntä ei kyllä ole ihan niin innostunut sillä ei halua kotiinsa ventovieraita pyörimään.
Aivan parasta, että kirjoitus herätti monia ajatuksia! 😍Meillä on myös Airbnb tulossa yhteen tai kahteen makuuhuoneeseen, kunhan saamme remontin loppuun. Meillä on ollut tämä pakopelifarmi jo vuodesta 2017 lähtien, joten olemme tottuneet vieraisiin pihapiirissämme, mutta sisällä talossa se on vielä uutta. Meillä on ajatuksena laittaa airbnbstä tulevat rahat koko perheen reissubudjettiin. Näin koko perhe olisi motivoitunut yhdessä tekemään töitä vieraiden viihtyvyyden eteen, kuten siivoamaan ja pyykkäämään ja auttamaan vieraita.
Olen itse majoittunut airbnb-vieraana taloissa, joissa käytössäni on ollut yksi makuuhuone ja talon elämä on pyörinyt siinä ympärillä. Se on ollut itselleni luontevaa, ja toivon, että meillekin tulee sellaisia vieraita, jotka sujahtavat talon arkeen. Remontin myötä meille tulee suuri pöytä ja kokoustila taloon, joten luultavasti talossa järjestetään myös kokouksia. Pakopeliä käyvät pelaamassa nimittäin myös yritysryhmät ja yhdistykset, ja he monesti pitävät myös kokouksen. Meillä on tallitupa ja kota, mutta hyvä olla erilaisia tiloja tarjolla erilaisiin tarpeisiin. 😊
Eräänlainen vuosikello olisikin varmasti hyvä, olen oppinut kirjottelemaan kalenteriin ylös ”isompia asioita”, niitä tulee välillä katseltua ja huhuiltua isännälle, viikko sitten totesin ”perjantaina tulee vuosi, kun on alotettu puunkaato”, kuviteltiin molemmat sen tapahtuneen vasta myöhemmin. Tämä vinkki täytyykin pistää korvan taakse.
Yksinkertainenkin vuosikello on suuri apu! Itse koitan esimerkiksi nyt ajoittaa eläinvauvoja pääsiäiseksi, ja silloin täytyy kyllä päiväntarkasti laittaa munia hautomakoneeseen. Tiput kasvattavat jo viikossa sulat siipiin eivätkä näytä enää pääsiäistipuilta, pikemminkin tipuilta kotkansiivillä 😂 Pupunpoikasten ulkonäkö ei juuri muutu sen jälkeen kun ne lähtevät pesästä karvapalleroina, joten niiden ajoittaminen pääsiäiseksi ei ole onneksi yhtä vaikeaa. 😊
Olipa hyvä kirjoitus! Etenkin iski pohdinnat vapaudesta ja taloudellisesta riippumattomuudesta, todella hyviä huomioita. Itse koen vahvasti, että oma tukikohta maailmassa ON vapautta – on oma paikka, jossa saa vapaasti toteuttaa itseään. Pakuelämä ei kyllä olisi minua varten, vaikka tavallaan ymmärrän sen viehätyksen.
Niin hyvin sanottu! ”Oma tukikohta maailmassa ON vapautta – on oma paikka, jossa saa vapaasti toteuttaa itseään.” Se on just noin! 😍👌Pakuelämään jos vertaa, niin se on vapautta liikkua paikasta toiseen, mutta muuten siinä ollaan hyvin riippuvaisia kaikesta koko ajan ja aina on löydettävä sopiva paikka. Se on varmasti hyvin voimaannuttavaa ja vapauttavaa elämää, mutta myös hyvin stressaavaa. Itselleni pakuelämä sopisi luultavasti osan vuodesta, mutta mistäpä sitäkään tietää, kun kokemusta mulla on vasta vain lyhyistä asuntoautoreissuista. ❤️
Taloudellinen riippumattomuus tai taloudellisen riippuvuuden vähentäminen on asia joka käy mielessä säännöllisesti. Hommassa kannattaa kuitenkin muistaa varautua siihen jos sattuukin elämään kauan, ne viimeiset vuodet saattavat olla mukavampia jos sukan varressa on kivasti säästöjä. Kaikki isovanhempani asuivat loppuun asti kotonaan ja autoimme heitä arjessa. Silti kuluja oli eri tavalla kuin ennen. Oli kotihoitoa, jalkahoitoa, lääkärissä ja vaikka missä käyntejä, lääkkeitä, tarvikkeita ja vaikka ja mitä.
Se on tosi, eläkkeellä oleminen voi olla yllättävän kallista ja varsinkin mitä pidempään elää. Yritän itse sijoittaa eläkettä varten nyt kun olen toivottavasti vielä pitkään työelämässä ja sijoituksilla on aikaa kasvaa korkoa korolle. Toki elämä voi vetäistä mattoa jalkojen alta, ja eläkesijoitukset voi joutua realisoimaan, mutta sellaista se elämä on. Kuin yllätyksiä täynnä olevaa improteatteria!
Omaa tytärtä ei aikoinaan viljelyhommat kiinnostaneet. Ei ehkä ruuhkavuosina tullut lasta tarpeeksi edes otettua mukaan touhuihin. Mutta lapseslapsia kiinnostaa ja se on ihanaa!
Huippua! 😍👌Heissä on tulevaisuus! 🌱