Suuntana omavaraisuus – yhteispostaussarjan maaliskuun 2024 teemana on: Elämä ja ihmiset ovat ihania! Luvassa on siis bloggaajien onnistumisia, lempihetkiä, yhteisöllisyyttä ja tunnelmointia. Rikas elämä voi tarkoittaa muutakin kuin rahaa. Yhteispostauksia luotsaavat Tsajut-blogin Satu ja Korkealan Heikki. Linkit muiden omavaraisbloggajien postauksiin löytyvät jutun lopusta.
Omavaraisemman elämän ihmeet ja runsaus
Ihmeellistä elämää ja elämän ihmettä saa ihmetellä omavaraisemmassa elämässä usein. Pienestä siemenestä kasvaa taimi ja tuottaa satoa, joka korjataan ja säilötään. Eläinlapset syntyvät yleensä keväisin, kasvavat kesän rajattoman vihreän voimin ja syksyllä saamme niistä lihaa. Keväisin laitamme katiskan jokeen ja kesällä virvelöidään. Syksyn lähestyessä alkaa metsästys-, marjastus- ja sienestyskausi. Elämän ja vuoden kiertokulku on lähellä ja luonnollinen osa elämää koko ajan.
Jos omavaraisempaa elämää pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi mielestäni runsaus. Monelle tavalliselle tallaajalle tämä voi olla yllättävää, sillä heille saattaisi mieleen tulla ennemminkin niukkuus. Niukkuus voi olla mahdollinen skenaario, jos haluaa tavoitella tiukasti omavaraisuutta eikä vain omavaraisempaa elämää.
Tiukasti omavarainen ei osta muilta ihmisiltä tai kaupasta mielellään juuri mitään, mutta moni harjoittaa vaihdantataloutta ja vaihtaa omaa ylituotantoaan tai osaamistaan muiden ylituotantoon tai osaamiseen, jolloin molemmat voittavat. Tiukasti omavaraisuutta tavoittelevat ovat kuitenkin harvinaisia, ja useimmat tavoittelevat ainoastaan omavaraisempaa elämää ja aika rennosti kuten me. Silloin omavaraisempi elämä tarjoaa runsautta ennemminkin kuin niukkuutta.
Kun runsautta on, se pitää juuri silloin ehtiä ja osata käsitellä ja säilöä. Olen huomannut, että elämässä runsautta on tarjolla erityisesti silloin, kun sinulla ei olisi sille aikaa ja olisi paljon muutakin tekemistä. Runsaus ei aina jakaudu tasaisesti vuoden ympäri eikä muu elämä noudata runsauden aikatauluja. Runsaus elää omaa elämäänsä ja on joka vuosi ennalta arvaamatonta ja erilaista. Vaikka kuinka hienosti suunnittelisi, harvoin mikään menee niin kuin suunnittelee.
Kasvien osalta on ymmärrettävää, että sää vaikuttaa paljon, mutta ei se kotieläintenkään kasvatus aina onnistu: joskus haudonnat epäonnistuvat, eläimet eivät tiinehdy tai emoksi tarkoin valittu ja hartaudella kasvatettu eläin kuolee. Mutta jos omavaraisemman elämän palettiin kuuluu monenlaista ja ruoantuotanto on hajautettu maan, metsän, vesien ja kotieläinten tarjoamaan satoon, eivät epäonnistumiset jollain osa-alueella harmita niin paljon. Joka vuosi tapahtuu jotain kommelluksia, mutta vastapainona myös onnistumisia, joskus yllättäviäkin.
Parhaat onnistumiset ovat usein niitä, joita vähiten osaa odottaa. Sillä jos saat joka vuosi upeita porkkanoita, osaatko aina iloita niistä yhtä paljon, vai tuleeko niistä itsestäänselvyys? Nimittäin ensimmäisen kerran kun jotain kokee, sen muistaa usein loppuelämänsä. Siksi kannustankin kokeilemaan uusia juttuja ja etsimään onnistumisen kicksejä ja sitä huumaavaa euforiaa, joka saa hihkumaan innosta! Ja kyllä, silloin saa hihkua innosta eikä tarvitse välittää muista!
Itse muistelen aina yhden kesän valtavia punajuuria ja erään toisen kesän lehtisellerisatoa. Ne ovat jääneet mieleeni lämpöisinä muistoina, joka saa sydämeni läikehtimään ilosta. Oi niitä aikoja! Sen jälkeen en ole vastaavia punajuuri- tai lehtisellerisatoja saanut, mutta muistot niistä säilyvät.
Lempivuodenaikani on ilman muuta kesä, kun kasvit ovat runsaimmillaan ja eläimet saavat nauttia tuoreesta ruohosta. Sadonkorjuu ei ole minulle ollut koskaan se vuoden paras juttu, sillä minusta kasvattaminen ja kasvun ihmeen seuraaminen on aina ollut hauskempaa kuin varsinainen sato.
Nyt keväällä meillä ovat kaikki linnut alkaneet munimaan, ja munia tulee todella paljon. Talvella oli pitkiä aikoja, jolloin kukaan ei muninut, ja silloin olisi ollut hyvä käyttää pakastettuja tai kuivattuja munia. Minulla ei niitä ollut, joten jouduimme ostamaan munia kaupasta. Nyt kun munia sitten tulee, niitä tulee valtavasti. En ole ehtinyt säilöä niitä vielä, mutta onneksi muninta hiipuu vasta syksyllä, joten aikaa on. Munat säilyvät todella kauan, joten kiire ei sen puolesta ole. Toki kannattaisi tehdä nyt lumen aikaan mahdollisimman paljon mitä voi, sillä lumen sulaessa alkaa mahdoton tohina puutarhassa.
Vesistöt ovat täynnä kalaa, ja olisi mahtavaa osata kalastaa. Minähän suorastaan pelkään kaloja, eläviä ja kuolleita, mutta olen hurjan ylpeä jokaisesta kalansaaliista, jonka joku muu saa. Kalastus olisi hieno taito ja hyvä lisä luonnossa liikkumiseen ja vaellusretkille.
Meillä on tästä Torniosta todella lyhyt matka Norjaan, ja olenkin pojan kanssa puhunut sinne suuntautuvasta koko perheen kalastus- ja vaellusreissusta. Onhan meillä toki täälläkin mahtavaa kalastaa vaikkapa Tornionjoella, mutta tällainen vasittu reissu varmasti innostaisi lapsia ja minussa asuvaa survivalistia hurahtamaan kalastukseen vielä enemmän.
Sitä ennen yritän harjoitella kalan käsittelyä kaupasta ostetuilla kaloilla, niin olen hieman valmiimpi sitten tositoimiin kesällä.
Osa omavaraisuutta ja ruokaturvaa on perheessämme myös metsästys. En itse osaa metsästää, vaikka suoritinkin aikanaan metsästyskortin ja yritin opetella ampumaan. Tämäkin asia on tulevaisuuden listalla taidoista, joita haluaisin osata ja joita useamman suomalaisen olisi mielestäni hyvä osata.
Olen tosi ylpeä aina mieheni kotiin tuomasta metsän tarjoamasta saaliista ja on hienoa, kun pojatkin ovat välillä mukana metsällä. Meillä on jänisjahtiin sopiva suomenajokoira, mutta naapurissamme on muitakin metsästyskoiria ja toinenkin metsästäjä, joten pieni 11-hengen kylämme on jo kivasti metsästäjissä omavarainen näinkin.
Introvertit, ekstrovertit ja yhteisöllisyys
Omavaraisuudessa yhteisöllisyys on suureksi avuksi. Yhden ihmisen on vaikea osata, ehtiä, jaksaa ja pystyä kaikkeen. Joitakin asioita on vaikea tehdä yksin ilman apua, mutta ihan kuka tahansa siinä apuna olisikin, aikuinen tai lapsi, niin asia onnistuisi.
Meitä on viiden hengen perhe, mutta onneksi meillä on myös naapureita. Naapurit ovat rientäneet apuun mitä erilaisimmissa ongelmissa.
Kerran esimerkiksi laitoin pakopelin talliin valmiiksi, ja lähdin pienelle juoksulenkille ennen asiakkaiden tuloa. Palatessani takaisin oli tallissa tulva! Vettä valui ulos asti kynnyksen yli. Olin unohtanut sulkea hanan ja ankkojen kylpyamme muuttui ankkojen koko tallin kokoiseksi kylpyläelämykseksi!
Viemäri oli mennyt tukkoon eikä vetänyt, mutta onneksi naapurilla oli uppopumppu. Saimme tallin tyhjennettyä ennen vieraiden tuloa. Pakopelikin saatiin heille vedettyä, ihme ja kumma.
Kylällämme on kolmessa talossa vakituiset asukkaat ja muutamia mökkejä. Naapureiksi laskemme myös naapurikylien asukkaat. Taistelemme yhdessä kyläämme ja Pohjois-Torniota uhkaavaa tuulivoimaa vastaan. Tällä hetkellä Tornion pinta-alasta on 25% tuulivoimahankeuhan alla. Yhteinen uhka yhdistää, mutta naapuriapu on aina ollut syrjäseuduilla tärkeää.
Mieleeni tuli kuitenkin, että aika moni omavaraisuudesta kiinnostunut pitää myös rauhallisesta elämästä eikä välttämättä kaipaa kovin paljon yhteisöllisyyttä elämäänsä. Moni meistä on todennäköisesti introvertti, jotka nauttivat nimenomaan kun saavat rauhassa puuhailla yksin eivätkä esimerkiksi talkoilla yhdessä suurella joukolla.
Talkoot ovat kivoja, mutta vaativat usein järjestäjältä paljon etukäteisvalmisteluja ja ohjeistamista talkoiden aikana. Me emme ole pitäneet paljon talkoita, mutta ainakin vuoden 2017 lokakuussa järjestimme poroaidan rakennustalkoot. Saimme hienon poroaidan pystyyn ja siihen poroja. Nyt kun asiaa mietin, niin kerran vuodessa olisi oikeastaan mukava järjestää talkoot ja saada nopeasti aikaan jotain vastaavaa isommalla porukalla. Pitääpä pitää mielessä!
Ekstrovertillekin omavaraisuuspuuhat voivat olla palautumisaikaa työstä, jolloin saa olla ihan rauhassa tai viettää yhteistä aikaa perheen kanssa.
Omavaraistelijoiden yhteisöllisyyttä on myös tämä Suuntana omavaraisuus -blogirinki sekä esimerkiksi Facebook-ryhmä Omavaraistalous, jossa on tällä hetkellä 40 000 jäsentä. Muita Facebook-ryhmiä ovat mm. Omavaraistalous ja -taloudet Suomessa, käytännön asioita, Omavarainen – vinkit ja neuvot ja Omavaraisuutta eteenpäin.
Seuraan somessa ja YouTubessa myös monia suomalaisia ja ulkomaalaisia omavaraistelijoita ja saan paljon ideoita ja inspiraatiota heidän sisällöstään.
Haluaisin lisätä vielä tähän yhteisöllisyysteemaan, että elämän ja ihmisten lisäksi myös eläimet ovat ihania ja niistä on valtavasti seuraa.
Seuraan somessa Korpimuijaa, ja hän esimerkiksi viihtyy ihan yksin eläintensä kanssa ja juttelee eläimille YouTube-videoillaan kuin ihmisille.
En ole itse juuri koskaan yksin, mutta haluaisin harjoitella sitä ja haaveilen yön yli vaelluksesta yksin. Mutta ehkä voisin aloittaa ensin takapihalla teltassa nukkumisesta yksin.
Helmikuun kuulumisia – kuttuja ja kebabia
Helmikuussa sain yhden haaveeni toteutettua, nimittäin meille muutti kolme vuohta! Ne ovat kolmevuotiaita kuttuja ja vaihdoin ne kalkkunan muniin. Ne eivät valitettavasti ole lypsyssä, eli maitoa saamme vasta kun saan ne astutettua ja kilistelemään. Kutut ovat kotiutuneet hyvin ja ne ovat oikein kilttejä neitejä.
Helmikuussa teurastimme kaksi viime kesän karitsaa sekä yhden ankan ja jättikukon. Karitsoista tuli paisteja sekä anoppini teki kebabia. Olimme erittäin ylpeitä ensimmäisestä omasta lampaasta tehdystä kebabista ja tarjosimme sitä etelästä tulleille sukulaisille. Heidän ilmeensä olivat aluksi hieman järkyttyneet, kun he kuulivat, että pari päivää sitten lampaat olivat vielä määkineet tallissa. He toipuivat järkytyksestä kuitenkin nopeasti ja kebab maistui.
Onneksi heidän kyläilynsä aikana jääkaapissamme ei ollut sentään kukkoa tai ankkaa, kuten parin päivän päästä. Silloin jääkaapin oven avasi tyttäremme poikaystävä, joka ei maatilan poikana onneksi näystä järkyttynyt.
Maaliskuun lopussa on pääsiäinen ja yritän ajoittaa pääsiäistipuja kuoriutuvaksi tuolloin. Myös pupunpoikasia on toivottavasti tulossa. Podcastin äänitysten aloittaminen siirtyi helmikuulta maaliskuulle, joten niitä olisi tarkoitus saada purkkiin tässä kuussa. Maaliskuun lopulla aion laittaa lisää taimia esikasvatukseen.
Rikas elämä
voi tarkoittaa muutakin kuin rahaa.
Voi olla rikas esimerkiksi yrteissä, perunoissa, munissa, maidossa, lihassa, marjoissa, sienissä, perheessä, ystävissä, omassa rauhassa, mielenrauhassa tai vaikka elämänilossa, positiivisuudessa tai tulevaisuudenuskossa.
Millaista sinulle on rikas elämä? Mitä pieniä askelia voisit ottaa sitä kohti?
Entä oletko enemmän introvertti, joka tykkää puuhailla omassa rauhassaan, vai ekstrovertti, joka kaipaa ympärilleen ihmisiä ja yhteisöllisyyttä?
Kerro kommenteissa!
Toivottavasti viihdyit blogini parissa!
Minut löytää Instagramista @farmescapetornio sekä @liisakoivisto ja Facebookista Farm Escape Tornio sekä YouTubesta. Voit keskustella kanssani siellä tai kommentoida tähän blogiin.
Minulla on myös Maalaiselämää-podcast, ja otan mielelläni ideoita aiheiksi tai vieraiksi vastaan.
Muista vierailla tähän alle linkitettyjen muiden omavaraistelijoiden sivuilla ja kommentoida ahkerasti!
9 ajatuksia aiheesta “Runsauden ilot, ihmeellinen elämä ja ihmiset”
Ihania kuvia runsaudesta!
Minäkin ilahduin nähdessäni kuvasi purjokasasta -minä en ole vielä koskaan onnistunut niiden kasvattamisessa.Hyvällä tuurilla on pari purjoa selviytynyt syksyyn.🤣
Olen yrittänyt kasvattaa purjoa aiemmin siemenestä, ja esikasvatus onnistui, mutta kasvimaalla ne eivät selvinneet. Ostotaimiakin olen kokeillut aiemminkin, mutta nyt ensimmäistä kertaa onnistuin. Taimet näyttivät kuin ruohosipulitupsulta ohuine hujoppivarsineen! Kun istutin ne yksitellen maahan, ne näyttivät todella surkeilta ja kaatuivat maahan kun niillä ei ollut enää muiden taimien tukea. Jotain ihmeellistä tänä kesänä tapahtui, sillä ne selvisivät! Korjasin sadon viime hetkellä ennen yöpakkasia, jotta ne saisivat kasvaa mahdollisimman isoksi. Pakastin kaikki, ja vieläkin on purjopusseja jäljellä pakasteessa . 😍
Minusta on ihanaa, kun teillä lapsetkin oppivat kaikenlaista siinä kotona, lihojen ja kalojen käsittelyt ja kaikkea sellaista, mikä ennen oli ihan normaalia, mutta nykyään niin harva pääsee osalliseksi ja asioita pidetään jotenkin kauhistuttavina (että se lihakin on olut joskus elävää). Se on sitä rikkautta 🙂
Minustakin se on ihanaa ja tärkeää, ja siitä saan kiittää miestäni ja hänen maanviljelijä- ja metsästäjäsukuaan ❤️ Itselläni on lihan- ja kalankäsittely ihan opettelussa vielä, lapset ovat varmaan siinä parempia. Mutta pienin askelin minäkin opettelen. Ennen vanhaan nämä taidot olivat tärkeitä selviytymistaitoja, eikä siitä ole kovinkaan pitkä aika.
Eilen luin, että Suomessa loppui pula-ajan säännöstely 1.3.1954. Vuosiluku oli pysäyttävä, sillä isäni on syntynyt 1953, eli pula-aikana. En aiemmin ollut tiennyt, että pula-aika kesti noin kauan sotien jälkeen. Oli mielenkiintoista myös lueskella pula-ajan ruoista. Useassa lähteessä sanottiin, että maaseudulla pärjättiin paremmin kuin kaupungeissa, sillä ruokaa pystyttiin tuottamaan itse. Metsästys, kalastus ja luonnonantimet olivat tärkeitä ja metsästä kaadettiin mäntyjä pettuleivän tekoa varten ja jäkälästä tehtiin jauhoja leipää varten. Tuolloin monilla oli paremmat valmiudet ruoantuotantoon ja -hankintaan, mutta nykyään monen taidot rajoittuvat kaupassa käyntiin. Se on hieman huolestuttavaa.
Ajattelen niin, että rikas elämä ei liity lainkaan rahaan. Jos elämä on rikasta, siinä on kyse muista asioista, kuin muotivaatteista, kalliista autosta, hienoista koruista. Niiden ostamiseksi pitää olla rikas, mutta elämä ei ole rikasta. Rikas elämä on juuri kuten kirjoitat, ihan muita asioita. Anoppini eli rikasta elämää, teki taidetta monista eri materiaaleista, piti näyttelyitä, ja oli onnellinen. Appeni eli rikasta elämää puukäsitöitä tehden, valokuvaten, vaeltaen, talkoillen, ja oli onnellinen.
Olen samaa mieltä ❤️Raha helpottaa elämää, mahdollistaa paljon asioita ja tuo taloudellista turvaa, mutta elämän rikkaus tulee ihan muualta kuin rahasta.
Rahassa on se mielenkiintoinen puoli, että rahan vähyys aiheuttaa helposti taloudellista stressiä, mutta taloudellista stressiä voi olla myös suurituloisilla. joiden elämä on kallista ylläpitää ja heidän pitää tienata koko ajan tosi paljon rahaa vain rahoittaakseen elämisen. Kyse ei ole siitä, kuinka paljon rahaa ansaitsee, vaan kuinka paljon rahaa pystyy pitämään ja hankkiiko omaisuutta, joka kuluttaa varoja vai omaisuutta, joka tuottaa lisää varoja.
Olen ehdottomasti introvertti. Kaipaan toisinaan seuraa ja sitä että saan elämyksiä käymällä välillä poissa kotoa muutaman päivän tai voin vaihtaa kokemuksia puolin ja toisin, mutta parhaiten viihdyn kotona käsitöiden ja puutarhan parissa. Minä ja puoliso juttelemme kissoillemme aivan kuten ihmisillekin. Erotuksena se että hoidamme itse myöskin eläinten puheenvuorot 😉 ulkopuolinen pitäisi meitä vähän hulluina, mutta väliäkö tuolla. Ja mitä on se rikas elämä? Se taitaa olla juuri tämä, tässä ja nyt.
Talkoiden paras puoli on se, että niissä valmista syntyy vauhdilla. Ja onhan se mukava nähdä ihmisiäkin 🙂
Korjaatko linkkini listaan, kiitos 🙂
Ihanan näköistä touhua teillä siellä!💚