Mukuloita nähtiin syyskuussa ainakin kasvimaalla, tallissa, talossa ja Outokummun terästehtaan perhepäivässä. Syksy on mennyt nopeasti koiranpentujen kasvua ihmetellessä. Sadonkorjuu on sitä helpompaa mitä vähemmän tuli kylvettyä ja kasvimaata hoidettua, joten sen osalta pääsemme tänä syksynä vähällä.
Suuntana omavaraisuus – yhteispostauksia luotsaa Tsajut-blogin Satu. Linkit muiden omavaraisbloggajien lokakuun 2026 postauksiin löytyvät jutun lopusta.
Sateisen kesän jälkeen oli mukava saada syyskuulle muutama aurinkoinenkin päivä. Meillä asuu kolme mukulaa kotona ja heillä on jo hellujakin, joten apukäsiä on mukavasti saatavilla aina tarvittaessa. Toivo ja Siiri hoitivat varsisellerit, jotka olivatkin niitä harvoja taimia, jotka selvisivät hengissä taimikasvatuksesta kasvimaalle. Lehtikaalet, kurpitsat ja avomaankurkut kuolivat kasvimaalle siirron jälkeen todennäköisesti varjostuksen puutteeseen ja purjot kuolivat jo ennen sitä talossa, kun unohdin kastella niitä.
Meille kylään tullessa saattaa kuka tahansa joutua jonkinlaisiin hommiin, mutta meidän tuttumme varmaan jo tietävätkin sen riskin. Riikka toi mukanaan tyrnin taimia ja vei vaihdossa vadelmakarkulaisia (Jenkka, vyöhyke VI) ja maa-artisokkaa. Meillä oli ennestään tyrnejä kaksi tyttöä ja yksi poika, mutta ne ovat tehneet satoa vasta noin kymmenen marjaa per pensas. Monet valittavat, että kerääminen on haaste, mutta meillä se on onnistunut siis aika helposti.
Tyrni alkaa tuottaa hyvää satoa ymmärtääkseni vasta 5-7v iässä. Täysikasvuinen tyrnipensas voi tuottaa marjoja keskimäärin 15–25 kiloa pensaasta vuodessa. Kuulostaa hyvältä! Jos satoa alkaa joskus tulla enemmän, voisin harkita tyrninpoimurin hankintaa. Millaisia kokemuksia teillä on siitä?
Maa-artisokkaa kaivaessamme totesimme, että mukulat olivat tosi pieniä. Ajattelimme, että se johtuu siitä, että niillä on laatikossa ahdasta, sillä niitä oli tosi paljon. Myöhemmin luin netistä, että jos mukuloita ei kerää ylös vuosittain ja istuta vain osaa takaisin maahan, villiintyvät mukulat pieniksi. Näin tässä on selvästi käynyt. Täytyy siis kiltisti kaivaa kaikki ylös vielä tänä syksynä, parantaa vähän maata ja laittaa vain muutamia isoimpia mukuloita takaisin laatikkoon kasvamaan. Tämä ei ollutkaan ihan niin survival-kasvi kuin ajattelin, sillä jos sitä ei hoida kaivamalla mukuloita vähemmäksi, tulee mukuloista niin pieniä, ettei niissä ole paljon syömistä.
Mukuloita on vilistänyt silmissä tänä kesänä muunkinlaisia ja vilkkaimpia lienevät olleet jackrussellinterrierit. Hertan Ninjago-pennut ovat sileäkarvaisia ja ne ovat hieman harvinaisempia tässä rodussa kuin muut karvanlaadut. Näistä mukuloista meille itselle jäi ainoa narttu Nya ”Nipsu”. Urosten nimet ovat Kai ”Ismo”, Cole ”Mauno”, Lloyd ”Sepe” ja Zane ”Junnu”. Ensi kesänä mahdollisesti tiedossa on jälleen uusi pentue Hertalle.
Olimme eläinten kanssa vierailemassa Outokummun perhepäivässä, jossa juhlistettiin terästehtaan 50v synttäreitä. Liikkeellä oli paljon eläinrakkaita mukuloita ja vanhempia. Tapahtumaan ilmoittautuneita oli 2700, joten paljon oli väkeä. Päivän kuvatuin eläimemme oli tupsupääankka Mozart. Silitellyin eläin oli tumma pässikaritsa Hiili. Nostalgisin eläinlaji oli kana. Vaikeimmin tunnistettava eläinlaji oli kalkkuna. Halutuin lemmikki oli pupu! Kiitos kaikille kävijöille ja järjestäjille ikimuistoisesta päivästä! Palomies-Karille kiitos ankkojen kylpyveden laittamisesta – ensi kertaa ankat saivat kylpyveden paloauton letkusta!
Syyskuussa kävi halla ja vei auringonkukat ja monet muut kukat, ennen kuin ne ehtivät kukkia. Vain muutama leijonankita ehti kukkia, mutta en ehtinyt kerätä yhtään niistä maljakkoon tai ottaa kuvia.
Tänä syksynä lihoiksi menee tai on mennyt pari ukkokalkkunaa, pari ukkoankkaa ja kaikki karitsat. Mies on parhaillaan hirvimetsällä, ja sieltäkin tulee varmasti lisää täytettä pakkaseen. Aina kun pakastin pullistelee näin syksyisin maan, farmin ja metsän satoa, tulee mieleen, että pidempi sähkökatkos ei kovin ilahduttaisi nyt kun ei ole vielä talvi ja pakkasta. Pakkasella voisi pakastimen sisällön pelastaa ulos, mutta sitä ennen toisi aggregaatti mielenrauhaa. Ehkäpä nyt saamme sen hommattua ja pääsen ensi kerralla kertomaan, millaisen olemme hankkineet.
Nyt on lokakuun alku, enkä ole vielä aloittanut viljelylaatikoiden syyskuntoon laittoa. Katsotaan, miten käy syyspuuhien ja ehtiikö talvi yllättää puutarhaharrastajan vai puutarhaharrastaja talven!
Toivottavasti viihdyit blogini parissa!
Minut löytää Instagramista @farmescapelapland @farmescape sekä @liisakoivisto ja Facebookista Farm Escape Lapland ja Farm Escape sekä YouTubesta. Voit keskustella kanssani somessa tai kommentoida tähän blogiin.
Minulla on myös Maalaiselämää-podcast, ja otan mielelläni ideoita aiheiksi tai vieraiksi vastaan.
Muista vierailla tähän alle linkitettyjen muiden omavaraistelijoiden sivuilla ja kommentoida ahkerasti!
Kasvuvyöhyke 2: Oma tupa ja tontti, Sarin puutarhat, Pilkkeitä Pilpalasta
Kasvuyöhyke 3: Tsajut, Rakkautta ja maanantimia, Sininen tupa
Kasvuvyöhyke 6: Farm Escape
