Edellisessä postauksessa kirjoittelin kesän 2026 puutarhakuulumisia kasvuvyöhykkeeltä kuusi ja nyt on vuorossa eläinkuulumisia ja muita kuulumisia farmilta. Eläinlapsosia on syntynyt ja hankittu jälleen runsaasti ja se on aina ihanaa!
Suuntana omavaraisuus – yhteispostauksia luotsaa Tsajut-blogin Satu. Linkit muiden omavaraisbloggajien postauksiin löytyvät jutun lopusta.
Jackrusselinterrierimme Hertta (Gaaranas Avveel) sai viisi suloista pentua 2.8.2026. Narttupennun Nian jätämme kotiin itsellemme, mutta urospentuja on vielä vapaana. Kaikki pennut ovat sileäkarvaisia. Pentujen isä on Nekku. Nekku on touhukas, sporttinen, rohkea ja sosiaalinen uros, joka on sekä hyppy- että agilityvalio.
Pikku piipittäjiä ja neitsytlypsäjiä
Kesäkuussa saimme ankanpoikasia, jotka meille haudotti Jenna Heijasto. Tilasin postitse mignon-ankan munia ja sain kaupan päälle myös muutaman juoksuankan munan. Laitoin sekaan myös omien ankkojemme munia. Valitettavasti yksikään mignon ei kuoriutunut, mutta ankanpoikasista yksi on iloksemme juoksuankka! Juoksuankka on pystyasennossa liikkuva, pitkänomainen kuikelo ja erittäin nopea sekä ketterä ankkarotu. Meillä ei koskaan aiemmin ole ollut juoksuankkaa, ja olemme tästä hulvattomasta yksilöstä aivan hurmaantuneita. Mielelläni ottaisin näitä lisää!
Yhdellä ankanpoikasella on tupsu päässä ja häntä kutsumme Mozartiksi!
Kalkkunanpoikasia saimme taas kesän alussa kiertävältä myyjältä, joten niitä ei tarvinnut hakea kauempaa kuin Keminmaasta. Eläinten hakureissut ovat välillä pitkiä, sillä täällä Lapissa on vähän asutusta ja sen vuoksi myös vähemmän eläimiä kuin etelämpänä. Saimme kolme valkoista, kaksi ruskeaa ja yhden mustan kalkkunan. Näistä jätämme talveksi vain yhden ukon ja pari kolme akkaa. Myynnissä on siis ukkoja ja akkoja, jos olet kalkkunoita vailla.
Heinäkuussa haimme Siikajoelta kaksi vuohta, Fannin ja Ninnin! Ne ovat suomenvuohia, ja tarkoitus on saada vihdoin jälleen vuohenmaitoa. Edellisen kerran saimme vuohenmaitoa vuosia sitten kutuiltamme Sannilta ja Nelliltä. Silloin jouduimme käyttämään kuttujamme pukilla, jotta saimme kilejä ja sen jälkeen maitoa. Kilien vierottamisen jälkeen maidontuotanto jatkui ja mekin saimme maitoa. Nämä uudet vuohet sen sijaan ovat neitsytlypsäjiä, joten niiden ei tarvitse synnyttää, jotta maitoa tulee. Niitä täytyy vain alkaa lypsämään ja maitoa tulee pikku hiljaa enemmän ja enemmän.
Haluaisin tehdä vuohenmaidosta ainakin fetaa, jogurttia, viiliä ja jäätelöä. Olen luultavasti jälleen perheestämme ainoa, joka haluaa vuohenmaitoa käyttää, joten maitoa jää varmasti ylikin. Ylijäämämaidon voin kuitenkin hapattaa jogurtiksi kanoille, joten hukkaan se ei mene. Edellisten vuohien aikaan vuohenmaitoa kysyttiin myös koiranpennuille, jos niiden emältä ei tullut paljon maitoa. Maidontuotanto myös sopeutuu tarpeeseen, kun ei lypsä utaretta ihan tyhjäksi asti. Ajattelin lypsää vain kerran päivässä, jolloin maitoa ei myöskään tule yhtä paljon kuin jos lypsäisin aamuin illoin.
Tallin maalausta ja kuvausryhmä Norjasta
Maalasimme tallin kun muutimme tänne 19 vuotta sitten, ja taas oli tallin maalauksen aika. Maalausurakkaan saimme lisäpontta siitä, että meihin oli yhteydessä norjalainen kuvausryhmä NRK-televisiokanavalta ja he halusivat tulla pelaamaan Kreisi Kanamuija -pakopelin ja haastattelemaan meitä elämästä Tornionjokilaaksossa.
Kuvausryhmä kuvaa sarjaa nimeltään “The Kven Detectives” (Kvendetektivene). Sarjassa kaksi nuorta tutkii kveeniläistä historiaa ja tulevaisuutta. Tässä jaksossa he tutkivat sukujuuriaan Tornionjokilaaksossa sekä millaista elämä täällä on nykyään. Kuvauspäivä oli hauska ja jännittävä! Meillä on aiemmin ollut kuvausryhmä Suomen televisiosta (Egenland) ja Aasiasta.
Kuvausten jälkeen pihassa laitettiin hyrskyn myrskyn, ja Hannu vuokrasi pariksi viikonlopuksi kaivurin. Ensi keväänä on Iiriksen ylioppilasjuhlat, ja parkkipaikka on juuri siihen aikaan yleensä märkä. Joten ei muuta kuin salaojien kaivuuseen! Samalla muotoillaan pihaa muutenkin paremmaksi ja tehdään isompi parkkipaikka, josta on hyötyä myös pakopelifarmille.
Heinäkuussa iltaisin tai melkeinpä öisin kävimme Hannun kanssa hillassa, ja lähtipä Arvokin kerran mukaan. Hillastus on hyvää arkiliikuntaa ja varsinkin kun olen aloittanut taas juoksemisen niin se toimii varmaan palauttavana liikuntana. Selkä tosin oli kovilla ja pitäisikin treenata selkälihaksia enemmän ennen kesää ihan puutarha- ja marjakautta varten🤭
Mustikoiden kerääminen meni meiltä lähes kokonaan ohi, ja sitä meillä ei ole pakkasessa juuri yhtään. Nyt on kuitenkin metsissä vielä puolukkaa, joten pitäkää meille peukkuja, että pääsemme puolukkametsään! Se onkin mun lempimarja.
Toivottavasti viihdyit blogini parissa!
Minut löytää Instagramista @farmescapetornio @farmescape sekä @liisakoivisto ja Facebookista Farm Escape Tornio ja Farm Escape sekä YouTubesta ja Maalaiselämää-podcastista. Voit keskustella kanssani somessa tai kommentoida tähän blogiin.
Muista vierailla tähän alle linkitettyjen muiden omavaraistelijoiden sivuilla ja kommentoida ahkerasti!
Ajatus aiheesta “Koiranpentuja ja vähän muutakin kesä 2026”
Meillä haudotettiin myös juoksuankkoja ja nyt tontilla läpsyttää menemään viisi ”tolppaa”!