Pitkästä aikaa kirjoittelen blogiin kuulumisia. Blogihiljaisuudesta huolimatta meillä maalaiselämä on jatkunut kuten ennenkin. Kirjoittelen tähän postaukseen puutarhakuulumisia kasvuvyöhykkeeltä kuusi ja erilliseen postaukseen eläinkuulumisia ja muuta farmilta.
Suuntana omavaraisuus – yhteispostauksia luotsaa Tsajut-blogin Satu. Linkit muiden omavaraisbloggajien postauksiin löytyvät jutun lopusta.
Esikasvatus onnistui ja epäonnistui
Keväällä esikasvatin innoissani taimia ja kotimme oli viidakko, kuten joka kevät, mutta tänä vuonna suurin osa niistä ei selvinnyt kasvimaalle tai kasvihuoneeseen asti.
Kevät tuli ennätysaikaisin, mutta minulla ei ollut aikaa istuttaa esikasvatettuja taimia ulos tai kylvää siemeniä lavakauluksiin. Osa esikasvatetuista taimista kuoli kastelun puutteeseen jo sisällä ja osa kuoli puutarhassa liialliseen auringon paahteeseen (sillä en suojannut niitä harsolla) tai kastelun puutteeseen. Yksinkertaisesti vain kasvit jäivät vaille huomiota juuri silloin kun ne olisivat sitä tarvinneet ja olivat herkässä vaiheessa.
Toivoin, että syyskylvöt olisivat onnistuneet, sillä ne olisivat pelastaneet tämän kesän sadon. Mutta suurin osa niistäkään ei tänä vuonna noussut, joten lopputuloksena on nyt elokuussa se, että osa viljelylaatikoista on vajaita. Onneksi tämä on vain harrastus, eikä ruokaturvamme ole sadon onnistumisesta kiinni. Puutarha on vajavaisuudestaan ja rikkaruohoistaan huolimatta mielestäni silti kaunis ja siellä on selviytynyt ihania kukkia kuten unikoita ja ruiskaunokkeja.
Tästä kesästä opin sen, että kesälomaa kannattaisi ajoittaa edes viikko kesäkuun alkuun, jos haluaa haluaa varmistaa, että aikaa on kesäkylvöihin. Lavakaulukset kannattaisi valmistella mahdollisimman valmiiksi jo syksyllä, jotta hopussakin ehtii kylvää. Saapi nähdä, millaiseen kuntoon kasvimaa jää tänä syksynä kevättä odottamaan.
Monivuotiset kasvit ja villiyrtit ovat kiireisen pelastus
Olin tänä kesänä todella kiitollinen monivuotisista kasveista, jotka antoivat satoa ilman mitään toimia minulta. Keväällä saimme leivän päälle salaatiksi erittäin maukasta valkosipulille maistuvaa karhunlaukkaa. Sen jälkeen nousivat ruoho-, pilli- ja ilmasipulit, joita olikin paljon ja jotka sopivat lähes joka ruokaan. Monivuotisia yrttejä nousi maasta myös, mutta köynnöspinaatti kuoli kovan talven vuoksi.
Sitten olikin aika kerätä villiyrttejä, ja ryöpppäsin vuohenputkea pakkaseen annospusseiksi smoothieita varten sekä tein vuohenputkipestoa. Keräsin kuusenkerkkiä pakkaseen ja pakastin niitä annospusseissa, joista on tarkoitus ottaa yksi pussi viikossa mun smoothieihin. Monia villiyrttejä minulla olikin vielä jäljellä kuivattuna edellisiltä vuosilta, mutta puna-apila oli loppunut ja sitä kuivatin teetä varten.
Hunajamarjan (makeasinikuusama tai haskap) keruussa myöhästyin, ja suurin osa marjoista ehti tippua ylikypsinä maahan. Sain niistä kuitenkin yhteen puuroannokseen marjat. Meillä on kaksi pientä pensasta, mutta niiden lajikkeista ei ole varmuutta. Lajikkeita suositellaan olevan vähintään kaksi erilaista, sillä hunajamarja hyötyy ristipölytyksestä. Hunamarjan parhaita puolia on se, että siitä saa jo varhain kesällä marjoja. Jos pakkasesta on edellisen vuoden marjat loppu, niin hunajamarja pelastaa ennen muiden marjojen kypsymistä. Se voi kypsyä jopa 1-2 viikkoa ennen mansikoita. Kypsä marja on kokonaan sininen myös sisältä.
Mansikat tuottivat ensimmäistä kertaa enemmän satoa, jippii! Minulla oli testissä monenlaisia lajikkeita, jotka voisivat selvitä tällä vyöhykkeellä. Jotkut kuolivat talvella, joka olikin tosi rankka pitkine tosi kylmine pakkasjaksoineen ja lunta oli vain vähän, jolloin sekään ei suojannut kasveja. Jotkin kuitenkin selvisivät, ja niistä otan nyt rönsyjä ja laajennan mansikkamaata.
Suurin osa herukkapensaistamme on vielä sen verran nuoria, että mitään huippusatoa niistä ei vielä saa, mutta ihan kivasti kuitenkin ja varmasti yhdelle naiselle riittävästi, sillä olen perheemme ainoa niistä pitävä.
Puutarhavadelmat vasta aloittelevat satoaan, mutta villivadelmia saimme jo pihan reunalta puuron päälle!
Lisää monivuotisia kasveja
Toukokuussa ostin viisi uutta omenapuuta: Norland ja Borgovskoje sekä koristeomenapuut Peräpohjola, Rautatienomenapuu ja Dolgo Paratiisiomenapuu. Kaikkien omenat ovat syötäviä, ja koristeomenapuiden pikkuruisista omenoista haluaisin tehdä hilloa tai mehua. Erityisen innoissani olen Peräpohjola-omenapuusta, joka on käsittääkseni täältä Torniosta kotoisin ja siksi talvenkestävä täälläkin.
Meillä on kuollut paljon omenapuita, luultavasti siksi, että olemme istuttaneet ne savipellolle ja siellä on ollut liian märkä ja kylmä maa. Nämä uudet omenapuut istutimme siksi talon eteen loivaan rinteeseen hiekkamaahan. Toivottavasti nämä puolestaan eivät kuole kuivuuden vuoksi, jos unohdamme kastella näitä ja vettä ei sada tarpeeksi. Olen kuitenkin luottavainen, sillä ne ovat vielä hengissä ja nyt on jo elokuun alku ja syksyt ovat yleensä sateisia. Ostin heinäkuun lopussa vielä alennusmyynnistä kolme omenapuuta lisää, mutta niitä emme ole ehtineet vielä istuttaa.
Ostin muutamia vadelmia lisää, sillä vadelma on Hannun lempimarja. Meillä on ennestään kymmenen Jenkkaa ja testissä oli pari Ottawaa ja pari Maurin makeaa. Nyt kun testikasvit todistivat pysyvänsä hengissä ja tekevänsä vadelmia, ostin alennuksesta muutaman lisää Maurin makeaa ja Ottawaa sekä testiin kaksi uutuusvadelmaa: yhden Algonquinin, joka on lähes piikitön, ja yhden Isoäidin vadelman, joka on suosittu perinnelaji Ruotsissa. Tulossa on lisäksi jättivadelma Stioraa 3 kpl.
Kutosvyöhykkeelle sopivia vadelmia on aika vähän, ja näistä Jenkkaa lukuunottamatta muut ovatkin vitosvyöhykkeelle asti suositeltuja. Vadelmat lisääntyvät juurivesoista, ja voisin toki ostaa vain yhden lajiaan ja odottaa sen leviämistä, mutta haluaisin vadelmasatoa mahdollisimman pian ja mahdollisimman paljon, joten mielellään ostan enemmän taimia ja annan niiden sitten levitä.
Marjapensaita ostin myös muutaman tänä kesänä lisää, kuten vaaleanpunaisen herukan Ailin (kasvuvyöhyke VI).
Hunajamarjoja (makeasinikuusama) on tulossa kaksi lisää, kanadalaiset uutuudet Aurora ja Boreal Blizzard. Uusissa hunajamarjalajikkeissa ei pitäisi olla samaa karvautta kuin vanhemmissa lajikkeissa, joten kokeillaanpa näitä. Itseäni ei karvaus haittaa ollenkaan, mutta muita perheessämme kyllä. Kevät olisi paras hunajamarjan istutukselle, mutta edellisetkin taisin istuttaa vasta syksyllä.
Pensasmustikka meillä oli, kunnes lammas söi sen joitakin vuosia sitten. Sen lajiketta en valitettavasti muista, mutta nyt tilasin North Blue -pensasmustikoita kolmen kappaleen tarjouksen. Ensi vuonna haluaisin saada Northskyta, joka on käsittääkseni kaikista talvenkestävin eli paras tänne pohjoiseen, mutta nyt ne olivat jo loppuneet.
Toivottavasti viihdyit blogini parissa! Seuraavassa kirjoituksessa kerron eläinkuulumisia, joita meillä onkin paljon!
Minut löytää Instagramista @farmescapetornio @farmescape sekä @liisakoivisto ja Facebookista Farm Escape Tornio ja Farm Escape sekä YouTubesta ja Maalaiselämää-podcastista. Voit keskustella kanssani somessa tai kommentoida tähän blogiin.
Muista vierailla tähän alle linkitettyjen muiden omavaraistelijoiden sivuilla ja kommentoida ahkerasti!
Kasvuvyöhyke 2: Sarin puutarhat, Oma tupa ja tontti, Pilkkeitä Pilpalasta
Kasvuvyöhyke 3: Tsajut, Rakkautta ja maanantaina
Kasvuvyöhyke 6: Farm Escape
