Omavaraisuus ja suomalainen sitkeys

Suuntana omavaraisuus – yhteispostaussarjan tammikuun 2025 teemana on omavaraisuus ja suomalainen sitkeys sekä miten perinteet elävät tänään. Yhteispostauksia luotsaavat Tsajut-blogin Satu ja Korkealan Heikki. Linkit muiden omavaraisbloggajien postauksiin löytyvät jutun lopusta.

Omavaraisuudesta riippuvuuteen: Suomalaisen arjen muutos

Suomalaiset ovat selviytyneet historiansa aikana monenlaisista kriiseistä – sodista, nälkävuosista ja jokaisesta talvesta – omavaraisuuden, sopeutumiskyvyn ja sitkeyden ansiosta. Jokainen talvi on vaatinut ennakointia ja suunnitelmallisuutta, jotta kylmyydestä ja niukkuudesta on selvitty.

Vielä muutama sukupolvi sitten arki rakentui omavaraisuuden varaan. Talot lämmitettiin puilla, vesi haettiin kaivosta tai lähteestä, ja ruoka tuli metsästä, vesistöistä, pelloilta, omasta navetasta ja kellarista. Lämmityspuut pilkottiin ja kuivattiin jo vuotta aiemmin, ja metsästys, kalastus ja säilöminen olivat osa jokapäiväistä elämää. Ihmiset pärjäsivät omillaan ja turvautuivat naapuriavun voimaan, sillä yhteiskunnan palveluita oli vähän tarjolla. Elämä oli kaukana nykyajan “tili tuli, tili meni” -mentaliteetista: jokainen teko tähtäsi pitkän aikavälin selviytymiseen.

Muutto maalta kaupunkeihin toi mukanaan ajattelutavan muutoksen. Kaupan hyllyt täyttyivät ruoasta, ja alkoi tuntua itsestään selvältä, että ruokaa on aina saatavilla – kunhan on rahaa sitä ostaa. Samoin asumisen mukavuudet, kuten uudet talon lämmitystavat ja juokseva vesi, vähensivät tarvetta tehdä itse. Nykyään monilla on vahva luottamus siihen, että joku muu huolehtii perusasioista: lämmityksestä, vedestä, sähköstä ja ruoan tuottamisesta. Samalla oman osaamisen merkitys on vähentynyt. Riittää, että osaa hankkia rahaa, koska rahasta on tullut keskeinen selviytymisväline.

Paluu perusasioihin ja perinteiden merkitys

Nykyään omavaraisuus ei ole enää välttämättömyys, vaan tietoinen valinta. Vaikka elämme yltäkylläisyyden keskellä, yhä useampi kaipaa yksinkertaisempaa ja merkityksellisempää elämää. Omavaraisuus ei ole helppoa tai yksinkertaista, mutta se palauttaa meidät perusasioiden äärelle – ja ehkä juuri siksi se kiehtoo monia kompleksisessa ja nopeasti muuttuvassa maailmassa. Se on myös osa suomalaista sitkeyden perintöä, sillä omavaraisuus vaatii pitkäjänteisyyttä, kärsivällisyyttä ja kekseliäisyyttä.

Omavaraisuuden lisääminen tuo mukanaan henkisiä etuja. Se voi vahvistaa hallinnan tunnetta epävarmuuden keskellä ja antaa iloa siitä, että pystyy pärjäämään osittain omillaan. Tämä lisää resilienssiä ja voi auttaa stressinhallinnassa. Toisaalta, jos omavaraisuudesta tulee pakonomainen tavoite tai välttämättömyys, se voi myös lisätä kuormitusta – siksi tasapaino on tärkeää.

Omavaraisuus ei ole vain tapa säästää rahaa; se on syvällisempi valinta. Se yhdistää meidät menneisyytemme perinteisiin ja ohjaa kohti kestävämpää tulevaisuutta. Se opettaa kestävyyttä ja kekseliäisyyttä – taitoja, joita tarvitaan ilmasto- ja resurssikriisien aikakaudella. Se haastaa meidät pohtimaan materiaalien arvoa, kulutustottumuksiamme ja rooliamme luonnon kiertokulussa.

Lopulta omavaraisuus on enemmän kuin taitojen hallintaa. Se on arvovalinta: halu elää tietoisemmin, kunnioittaa maata, joka meitä ruokkii, ja varmistaa, että tulevilla sukupolvilla on sama mahdollisuus. Se yhdistää menneen viisauden ja tulevaisuuden toivon – ja on yksi avaimista kestävään tulevaisuuteen, jossa ihmiset elävät kohtuudessa ja tasapainossa ympäristönsä kanssa.

Loppuvuoden 2024 kuulumisia

Vuosi 2024 oli raskas. Alkuvuodesta isäni sai kuulla, että syöpähoidot voisivat enää vain hidastaa taudin etenemistä. Heinäkuun alussa hän nukkui pois. Sen jälkeen en ole kirjoittanut yhtään blogipostausta tänne. Kesä vaihtui syksyksi, syksy talveksi.

Nyt, joululoman ja uuden vuoden jälkeen, ajatukseni alkavat kuitenkin kääntyä eteenpäin. Odotan toiveikkaana, mitä vuosi 2025 tuo tullessaan. Tämän vuoden ei tarvitse olla erityisen hyvä ollakseen parempi kuin edellinen. Saan iloa suunnitellessani esikasvatuskylvöjä ja ensi kesän puutarhaa. Mukavat ajatukset ja mielekäs tekeminen auttavat jaksamaan. Odotan myös uteliaana, mitä kaikkea opin ja pääsen tekemään tänä vuonna.

Viime kesän sadosta olen erityisen ylpeä joulupöytään päätyneestä, itse kasvatetusta kalkkunasta. Kesän alussa meille tuli valkoisia butt-kalkkunoita, jotka ovat liharotua. Sen kyllä huomasi – ne kasvoivat huimaa vauhtia, ja rintafile painoi peräti 1,1 kiloa! Myös lehtikaali oli suuri onnistuminen: sain sitä pakkaseen niin paljon, että minun on käytettävä joka viikko yksi iso pussi saadakseni kaiken kulumaan ennen uutta satoa. Lisäksi varastossa on vielä kuivattua lehtikaalia edellisiltä vuosilta.

Suuri ilonaihe oli myös ensimmäinen oma pukkimme, Ylväs. Hänen saapumisensa oli tärkeä virstanpylväs ja tuo meille paljon iloa tulevina vuosina.

Toivottavasti viihdyit blogini parissa!

Minut löytää Instagramista @farmescapetornio @farmescape sekä @liisakoivisto ja Facebookista Farm Escape Tornio ja Farm Escape sekä YouTubesta. Voit keskustella kanssani somessa tai kommentoida tähän blogiin.

Minulla on myös Maalaiselämää-podcast, ja otan mielelläni ideoita aiheiksi tai vieraiksi vastaan.

Muista vierailla tähän alle linkitettyjen muiden omavaraistelijoiden sivuilla ja kommentoida ahkerasti! 

Kasvuvyöhyke 1: Jovela

Kasvuvyöhyke 2: Sarin puutarhat, Oma tupa ja tontti, Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3: Tsajut, Sininen tupa, Villa Varmo

Kasvuvyöhyke 5: Korpikuusen tila

Kasvuvyöhyke 6: Farm Escape

Kasvuvyöhyke 7: Korpitalo